Sekä rakennetun ympäristön kestävyyden että ihmisen hyvinvoinnin takia asuntojen olisi kyettävä tilallisesti uusiutumaan ajassa käyttäjän tarpeisiin vastaten. Vaikka asuinrakennusten kykyä mukautua ajassa on käsitelty laajasti eri näkökulmista, on erilaisten sekä ajassa muuttuvien asukastarpeiden ja asuntojen mukautumiskyvyn välistä jännitettä käsitelty liian vähän: asuntojen kyky mukautua on tarpeetonta, jos se ei auta ympäristöä vastaamaan käyttäjien tarpeisiin ja toiveisiin. Toisaalta, on kiinnitetty liian vähän huomiota siihen, miten asunnon mukautumiskykyä voidaan arvioida. Tutkimukseni kohdentuu näihin aukkoihin, jota olemassa olevaan tutkimustietoon jää. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu ymmärrykseen asunnosta personoitavana tilana, ja siihen liittyviin teorioihin yksilö-ympäristö yhteensopivuudesta, ympäristön tarjoumista sekä asunnon tuki- ja muunto-osista.
Kvalitatiivinen tutkimusprosessi jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa tarkastelee asukastarpeita ja toinen osa arvioi suomalaisten kerrostaloasuntojen kykyä vastata asukastarpeisiin mukautumiskykynsä ansiosta. Asukastarpeita tarkasteltiin fokusryhmähaastatteluilla, jotka toteutettiin kahdessa sarjassa Turussa ja Tampereella vuosina 2016-2020. Ensimmäisessä fokusryhmähaastattelujen sarjassa käytettiin osallistavaa valokuvamenetelmää. Toisessa fokusryhmähaastattelujen sarjassa hyödynnettiin ensimmäisten haastattelujen tuloksia konkretisoivia virikeasuntoja, ja näiden yhteiskehittelyä. Näin saavutettiin tietoa, joka kytki asukkaiden arvostukset asuintilojen ominaisuuksiin suunnittelua hyödyttävällä tavalla.
Asuntojen mukautumiskyvyn arvioimiseksi laadittiin laajaan teoriapohjaan perustuvan malli, jonka avulla voi systemaattisesti määrittää asukaslähtöisen muutoksen mahdollisuuksia kerrostaloasunnoissa. Asukaslähtöisillä muutoksilla viitataan asukkaan toteuttamaan tai tilaamaan toimintaan, jossa asuntoa muokataan itselle paremmin sopivaksi. Mallia hyödynnetiin Suomen eri vuosikymmeninä tuotetun kerrostalokannan tarkastelussa. Aiemmista aihealueen tutkimuksista poiketen tietoa tuotettiin myös hyödyntämällä arkkitehtisuunnittelua. Tarkastelu tuottaa rikasta tietoa siitä, mitä asuntosuunnittelussa on huomioitava, jotta voidaan toteuttaa sekä nykytilanteessa houkuttelevia, mutta myös yksilöllisiin ja sosio-kulttuurisiin tilanteisiin ajassa mukautuvia kaupunkiasumisen ratkaisuja.
Tutkimuksessa rajaudutaan kerrostaloasuntoihin, sillä monikerrosrakentamisella on merkitystä kaupunkirakenteen tiiviydessä, joka on rajallisten resurssien viisaan käytön näkökulmasta perusteltavaa. Tutkimuksen tarpeellisuutta korostavat siis kaksi arkkitehtisuunnitteluun liittyvää laajaa paradigman muutosta: paitsi käyttäjäkeskeisyyden, myös kestävyyden tavoitteet. Tutkimus toimii keskustelunavauksena siihen, millaista tietoa suunnitteluratkaisujen pohjalle voidaan tuottaa asukasnäkökulmaa avaavan laadullisen tutkimuksen avulla. Lisäksi tutkimus antaa välineitä asuntorakentamisen mukautumiskyvyn arviointiin. Houkuttelevien, mutta ajassa mukautuvien asuintilojen teoretisointi kehittää käsitteitä asuntosuunnittelun käyttäjäkeskeiseen uudistamiseen ja siten jopa asuntosuunnittelun teoriaperustan avartamiseen.
Kvalitatiivinen tutkimusprosessi jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa tarkastelee asukastarpeita ja toinen osa arvioi suomalaisten kerrostaloasuntojen kykyä vastata asukastarpeisiin mukautumiskykynsä ansiosta. Asukastarpeita tarkasteltiin fokusryhmähaastatteluilla, jotka toteutettiin kahdessa sarjassa Turussa ja Tampereella vuosina 2016-2020. Ensimmäisessä fokusryhmähaastattelujen sarjassa käytettiin osallistavaa valokuvamenetelmää. Toisessa fokusryhmähaastattelujen sarjassa hyödynnettiin ensimmäisten haastattelujen tuloksia konkretisoivia virikeasuntoja, ja näiden yhteiskehittelyä. Näin saavutettiin tietoa, joka kytki asukkaiden arvostukset asuintilojen ominaisuuksiin suunnittelua hyödyttävällä tavalla.
Asuntojen mukautumiskyvyn arvioimiseksi laadittiin laajaan teoriapohjaan perustuvan malli, jonka avulla voi systemaattisesti määrittää asukaslähtöisen muutoksen mahdollisuuksia kerrostaloasunnoissa. Asukaslähtöisillä muutoksilla viitataan asukkaan toteuttamaan tai tilaamaan toimintaan, jossa asuntoa muokataan itselle paremmin sopivaksi. Mallia hyödynnetiin Suomen eri vuosikymmeninä tuotetun kerrostalokannan tarkastelussa. Aiemmista aihealueen tutkimuksista poiketen tietoa tuotettiin myös hyödyntämällä arkkitehtisuunnittelua. Tarkastelu tuottaa rikasta tietoa siitä, mitä asuntosuunnittelussa on huomioitava, jotta voidaan toteuttaa sekä nykytilanteessa houkuttelevia, mutta myös yksilöllisiin ja sosio-kulttuurisiin tilanteisiin ajassa mukautuvia kaupunkiasumisen ratkaisuja.
Tutkimuksessa rajaudutaan kerrostaloasuntoihin, sillä monikerrosrakentamisella on merkitystä kaupunkirakenteen tiiviydessä, joka on rajallisten resurssien viisaan käytön näkökulmasta perusteltavaa. Tutkimuksen tarpeellisuutta korostavat siis kaksi arkkitehtisuunnitteluun liittyvää laajaa paradigman muutosta: paitsi käyttäjäkeskeisyyden, myös kestävyyden tavoitteet. Tutkimus toimii keskustelunavauksena siihen, millaista tietoa suunnitteluratkaisujen pohjalle voidaan tuottaa asukasnäkökulmaa avaavan laadullisen tutkimuksen avulla. Lisäksi tutkimus antaa välineitä asuntorakentamisen mukautumiskyvyn arviointiin. Houkuttelevien, mutta ajassa mukautuvien asuintilojen teoretisointi kehittää käsitteitä asuntosuunnittelun käyttäjäkeskeiseen uudistamiseen ja siten jopa asuntosuunnittelun teoriaperustan avartamiseen.